Wake up, Las Vegas!

Odottelimme bussia Los Angelesin Chinatownissa. Oli varhainen aamuyö, eikä paikalla ollut vielä ketään muuta. Olin varannut meille kolmen päivän retken Losista Las Vegasiin ja sieltä grand Canyonille. Retken hintaan sisältyi bussikuljetukset ja kaksi yötä hotellissa Vegasissa. Opastus tarjottiin englanniksi ja kiinaksi (vihje nro 1). Koska retken hinta oli uskomattoman edullinen, voitte uskoa että olin etukäteen lukenut huolellisesti jokaisen arvion ja kommentin kierroksesta, jotka vain netistä löysin varmistuakseni siitä ettei kyse ole hujauksesta. Kaiken piti olla kunnossa. Kellään ei ollut mitään valittamista.Valitsin varausta tehdessäni bussin noutopaikkojen listasta Chinatownin, sillä se oli meitä lähinnä (vihje nro 2).
Kello lähestyi seitsemää ja paikalle alkoi virrata ihmisiä. Kiinalaisia – Chinatownissa kun oltiin. Kun valtaisa keltainen bussi saapui aloin katsella ympärilleni huolissani. Paikalla oli paljon kiinalaisia. Hyppäsimme kyytiin ja matka jatkui seuraaville noutopaikoille. Uusien turistien täyttäessä bussin alkoi käydä selväksi, että matkalla olisi tosi paljon kiinalaisia.
Kun lopulta suuntasimme kohti Nevadan aavikoita juttu oli selvä

Olimme ainoat ei-kiinalaiset koko retkellä.
Seuraavat kolme päivää sisälsivät paljon ohjeita, paljon toistoa, hälinää, häslinkiä, kadonneita kiinalaisia ja tietysti tuntikaupalla kiinan kieltä. Kaikki ovat varmasti nähneet kuinka aasialaiset saapuvat turistikohteisiin jättimäisillä busseilla ja rynnivät ulos autosta kamerat kaulassa ja valtavasti tavaraa mukana. Niin myös nämä turistit tekivät. Ja kaikkien näiden kiinalaisten joukossa olimme me – valkoistakin valkoisemmat suomituristit, jatkuvasti hämmentyneinä.
Pahinta retkessä oli kuitenkin Carol, rakas oppaamme. Hän vihasi meitä ensimmäisestä hetkestä alkaen, olimmehan me ainoa syy jonka vuoksi hän joutui selittämään kaiken myös englanniksi. Hän aloitti opastuksen kiinaksi, ja minä erehdyin luulemaan että voisin sulkea silmäni ja torkahtaa hetkeksi. Samalla sekunnilla kun luomeni painuvat kiinni Carol keskeyttää monologinsa huutaakseen mikrofoniin ”wake up!” Raotan silmiäni ja hän tuijottaa suoraan minuun. Selostus jatkuu kiinaksi. Suljen silmäni uudestaan.
”Wake up! Wake up! You need to listen!”
Tuijotan häntä äimistyneenä ja Carol jatkaa tyytyväisenä vieraskielistä höpötystä. Sama jatkui koko matkan ajan. Jos kumpikaan meistä yritti nukka hetkeäkään saimme kuulla kunniamme siitä miten hukkaamme koko retken jos ummistamme silmämme tai emme kuuntele tarkkaavaisesti hänen jokaista sanaansa.
Oh boy. En malttanut odottaa että pääsisimme Vegasiin – ja siellä nukkumaan!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s